Ensimmäiset 12 -vuotta olen asunut pienessä 4000 hengen kylässä, melkein maaseudulla. Kasvaminen kaupungin ulkopuolella oli elämäni hienoin koulu. Siskoni ja minut opetettiin kunnioittamaan luontoa ja sen mahdollisuuksia. Osaamme sytyttää nuotion, tunnistamme suurimman osan kasveista, sienistä ja eläimistä. Maalaisjärjen käyttö ja halu selviytyä itsenäisesti vaikeista tilanteista ovat meille itsestäänselvyys. Toisten huomioon ottaminen ja auttaminen ovat myös perheessäni tärkeitä.

Perheessäni on aina ollut eläimiä. Isoja saksanpaimen koiria, jotka vahtivat uintireissuillamme, metsästys koiria ja minun koirani Disa, äärimmäisen älykäs koira, joka sulattaa kaikkien sydämen.

Olen myös pienestä asti käsitellyt isoja eläimiä kuten hevosia ja kasvattanut pienessä saavissa sammakon kudusta pieniä sammakoita. Metsissä ja pelloilla seikkaileminen ovat niitä asioita joita tulen kaipaamaan lapsuudestani.

 Olen asunut kaupungissa kohta 7 -vuotta ja viihdyn täällä. Kaipuu maalle on pikkuhiljaa hävinnyt ja olen saanut tutustua ihaniin uusiin ihmisiin. Olen sosiaalinen luonteeltani ja tykkään höpötellä ihmisten kanssa vaikka en heitä niin hyvin tuntisikaan. Kaveripiirini on hyvin kansainvälinen. Minulla on ystäviä Puolasta, Hollannista, Ranskasta, Afrikasta,Venezuelasta, Venäjältä ja Englannista. Olen saanut tutustua heidän  mielenkiintoisiin kulttureihin ja vastavuoroisesti vienyt heitä mm. luistelemaan ja opettanut laittamaan suomalaista ruokaa. Rakkaus vieraisiin kulttureihin on syventynyt entisestään ja samalla kielitaitoni on parantunut huomattavasti.

Olin nuorisovaltuustossa 4 vuotta varapuheenjohtajana. Siellä opin vastuun ottamista ollessani pääpromoottorina paikallisessa musiikki -ja taide tapahtumassa jossa kävijöitä päivän aikana oli lähemmäs 10 000 ihmistä. Stressinsietokyky ja erilaisten ihmisten kanssa toimeentuleminen auttavat varmasti tulevassa työelämässä.

Harrastan ratsastusta, koirien kanssa lenkkeilyä ja kilpatanssia. Kavereiden kanssa yhdessä käymme usein rannalla piknikillä tai teemme yhdessä ruokaa ja katsomme leffoja.

Musiikki on minulle tärkeää, melkein jokainen suvustani harrastaa laulamista tai soittamista. Joten sukujuhlissa on aina odottettavissa musisointia. Pakolliset pianotunnit itselläni eivät ole tuottaneet tulosta, joten olen keskittynyt laulupuoleen. Kotonamme soi myös melkein kokoajan radio tai levy taustalla.

Olen saanut loistavat eväät elämääni ja olen nyt valmis jättämään kotikulmani taakse ja lähtemään maailmalle. En viihdy Suomessa kovin hyvin, ihmiset ovat hyvin pidättyväisiä ja talvet ovat aivan liian kylmiä. Tuntuu että olisin syntynyt aivan väärään maahan! En usko että jään Suomeen asumaan nyt kun koulut ovat ohi, vaan haaveissa on au pair paikka aivan uudesta kulttuurista.